4.4. (in english? scroll down)
On the road again!
Viikko sitte saavuttiin takas beissille meijän "ekalta" road tripiltä. Oltiinhan me sitä ennen pari viikonloppua oltu reissussa, mutta silti voi sanoa että viikko Casinossa avas meijän B2B koulun.
Casino oli pieni maalaiskaupunki muutaman tunnin ajomatkan päässä Brisbanesta. Vastaanotto oli lämmin ja ihmiset todella vieraanvarasia. Se oli hyvä viikko, vaikka aikataulu muuttu monta kertaa ja muutenki välistä tuntu että ois palannu takas aktioon Papualle. Viikon oppituntien aiheena oli ylistys, ja sen lisäks tehtiin yhteistyötä eri kirkkojen ja ryhmien kanssa.
Kotiin on aina ihana palata, ja nytkin oli paikallaan viettää viikko beissillä ennen uutta reissua. Sai vähän ladata akkuja ja viettää aikaa ihmisten kanssa meijän koulun ulkopuolelta. Nyt sitte toivottavasti jaksaa nää seuraavat kolme viikkoa reissussa!
Koulun kanssa ollaan viikossa 8 - puolivälissä ennen aktiota! Aivan, en oo tainnu ees vielä kertoa minne lähetään mun tiimin kanssa... Johdan tiimin yhessä toisen tytön kanssa Malesiaan ja Indonesiaan! How exciting is that? Meitä lähtee yhteensä kuus henkilöä, viis tyttöö ja yks poika. Tiimi kuvaa tulossa myöhemmin ;)
Ennen aktiota meillä on vielä monta viikkoa jäljellä. Mutta kuten huomattu aika menee nopeasti eteenpäin.. En voi uskoa että oon ollu täällä jo yli kolme kuukautta! Lähes yhtä paljon ku se aika jonka olin Suomessa tässä välissä.
Miten asiat luistaa siellä päin maailmaa? Missä ikinä tätä luetkaan. Yritän edelleen parantaa mun yhteydenpitoa ihmisiin siellä kaukana. Mutta välillä on vaan niin helppoa antautua kiireelle ja unohtaa ottaa aikaa. Aina ootte mielessä, mutta en vaan saa sitä sanoiksi asti, joten pahoittelut siitä. Ja toisinaan on ehkä parempi elää sataprosenttisesti siinä hetkessä missä on.
"Elämä on laiffii", ja välillä se iskee tietosuuteen, että elän elämää tällä hetkellä Australiassa. En haluais turtua todellisuuteen, vaan ennemmin joka aamu herätä kiitollisena siitä kaikesta mitä saan käydä läpi. Välillä on haasteita, mutta niistäki selvitään.
Olin jo jonku aikaa miettiny, että joskohan jossain vaiheessa sais pienen palan kotoa postista, ja viime viikolla vihdoin se tapahtu! Oli just ollu pienesti tunteikas päivä, joten ajankohta ei olis voinu olla parempi kun kaveri ohi mennen huikkasi että "hei, sulle on muuten paketti!" Oi sitä riemun määrää! Kiitos paljon äiti ja iskä, keväiset terveiset saapuivat juuri oikeaan aikaan.
Pala Suomea... Siitä tulikin mieleen viikonloppu ennen ensimmäistä road trippiä menin käymään serkkujen luona. Oli ihana vaan vietttää aikaa perheen parissa ja vaan olla! Leivoinpa vielä salmiakki juustokakun, joka oli täydellinen piste iin päälle.
11.4.
Soitin just iskälle. On ihan eri asia laittaa viestiä ja kuulla kuulumisia netin kautta kuin oikeasti kuulla ääni, aistia läsnäolo! Vaikka sitten myös tunteet on paljon vahvemmat, ja ikävän aistii ihan eri tasolla. Silti se on kaiken sen arvosta!
Aurinko on laskemassa. Ja se maalaa taivaan hennon vaaleanpunaiseksi. Ja punaa vastapäätä on kirkkaan oranssi kajo. Jumala on kaunis, ja luomakunta ei vaan voi lakata todistamasta siitä.
24.4.
Uusia uutisia
Kaks edellistä viikkoa oli täynnä yllätyksiä ja huimia käänteitä. Pääsiäisen aikaan sain kuulla, että Mummo oli nukkunut pois... Ikävä on kova, mutta se esimerkki, miten hän eli, ja se rakkaus, mikä hänestä loisti antaa myös aihetta juhlaan. Ja onhan se hyvä tietää, että nyt kaikki sairaudet on pois pyyhitty ja Mummo on paremmassa paikassa!
Kun kuulin uutisen, niin mielessä olin Jumalalle, että anna mulle mahollisuus päästä Mummon hautajaisiin. Enpä sitten asiaa paljo sen enempää miettinyt, koska aika mahdottomalta se vaikutti.
Toissa viikon maanantaina sitten iskä laittoi viestiä meijän puhelun jälkeen ja kirjotti, että jos todella haluaisin osallistua Mummon hautajaisiin, niin rahan ei pitäis olla esteenä. Joten äiti ja iskä lupas maksaa mulle lennot jos haluaisin lentää Suomeen Mummon hautajaisia varten! Sitä yön yli mietittiin, mutta jo tiistaina olikin jo lennot ostettu ja keskiviikkona lähdin matkaan kohti Suomea!
Oli ihan outoa ajatella, että saapuisin Suomeen! Matkustamiseen aikaa kului yhteensä vajaat 50 tuntia ja perillä Suomessa sain olla kaks ja puol vuorokautta. Mutta silti. Se todellakin oli kaiken arvosta! Oli ihana nähdä perhettä ja sukulaisia, ja viettää aikaa Suomessa. On se kaiken jälkeen silti se koti, jonne juuret on rakentunu.
Ensimmäisenä kun saavuin Helsinki-Vantaa lentokentälle pyysin iskältä, että "voidaanko käydä tuossa kaupassa". Pitihän sitä heti salmiakkia ostaa... Mutta vielä suomalaisuutta parempaa oli vain viettää aikaa perheen kanssa.
Ehdin mie yhden illan olla kipeänäkin, mutta sekään ei voinu latistaa sitä asiaa, että sain olla Suomessa ja yhdessä muiden sukulaisten kanssa sanoa hyvästit Mummolle. Nähdään seuraavalla kerralla, Mummo!
Mutta oli se ihanaa palata takas Ausseihinki. On tästäkin muodostunut jonkinlainen koti, ja varsinkin nyt kun ollaan vielä takaisin beissillä, tuntuu se siltä, että saa olla kotona.
Huomenna lähetään taas reissun päälle. Suuntana on Straddie island, joka ei onneksi kovin kaukana ole. Kuvien perusteella se on yksi kauneimmista paikoista, missä oon tähän mennessä ollut, joten innolla odotan nähdä miltä ens viikko tulee näyttämään!
Ohjelmasta lisää jälkikäteen...
_____________________________
4.4.
On the road again!
Week ago we came back to base from our first road trip as "beach to bushers". Before that we had had only shorter trips, or trips with other schools, but this was "the first" trip.
The town where we were, Casino, was small countryside town, couple hours to south from Brisbane. The atmosphere was welcoming and people there were so hospitable. It was a good start, even if the schedule changed and we didn't always knew what was coming.
The lecture topic was Worship, but we also combined outreach week with the lecture week, so we did a lot of ministries with different churches and groups.
It's always nice to return home, and so it was after the week in Casino. We're able to rest a bit before a new trip.
It's week 8 now - half way through the lecture phase! So outreach is coming closer and closer! For those who didn't hear yet I'm going to lead team with one other leader to Maleysia and Indonesia. How exciting is that?
But there are still quite many weeks before the outreach. Still it feels like time is flying pass so fast! I can't believe that I've been here already three months, almost the same than I spent in Finland before coming back..
How is things going there? Where ever you are reading this... I'm still trying to improve my updating. It's taking me too long to write for you guys and sometimes it's just so easy to let the stress take over and forget to take time for these things. But still I can say, that I haven't forgot you guys. Almost everyday you're on my mind, but I just need to take the action from that. But as said, sometimes it's easier to live fully in the place where you are than connect your mind to other locations. And I apologize that.
"Elämä on laiffii [life is life]", and sometimes it just hits me that "hey did you realize that you're in Australia!" Yeah. My life is here now. I'm trying to pay more attention to that. I wouldn't like to get so numb that I wouldn't even recognize the environment where I'm living. So I'm trying to remind myself and be thankful for all the things and experiences that I'm blessed to go through.
Couple weeks ago I got a package from home!! It was kinda emotional day, so timing was perfect when my friend said to me that "hey did you noticed, you got a package!" Thanks mom and dad for the spring greetings! I received just right time.
About Finland. I was blessed to spent weekend with my cousins. We just hanged out and enjoyed each other. And I made a salty liquorice cheesecake! And it was soo good!!
11.4.
I called my dad. It's totally different to message each other, or even Skype, than call with phone. It was nice to just chat and feel the presence. I really missed him.
The sun is setting and it's painting the sky with so many colors. God is so beautiful, and the creation can't stop worshiping Him!
24.4.
News news!
The last two weeks were full of surprises and changes for plans. During the easter I heard that my Grandma has passed away... I miss her a lot! But the example how she lived her life and the love she spread gives us more reason to celebrate her than be sad. And it's good to know that she's now in the better place and all the sicknesses are gone.
When I heard the news I asked God to give me chance to go back to Finland for her funeral. But pretty soon I forgot the idea, it just felt impossible.
But the other day, on Monday couple weeks ago, my after our phone call, my dad messaged me and said that he wants to offer me chance to come if I really want to. So my parents promised to pay my tickets to Finland! On Tuesday I bought the flight and on Wednesday I was already going to Finland!
It was weird and mind blowing that I actually got a chance to go! I travelled all together almost 50 hours and the time I had back home was almost three days. But still, it was all worth it! I felt so blessed to see my family and relatives and had a moment back in Finland. After all, it is my home, it's where my roots are. And it was good to be able to say good byes to my Grandma. And knowing how much it meant to my Grandpa as well paid it all.
It was also good to come back here in Australia. I have to say that this is my home too, especially the base. Tomorrow we are heading on the road again - to Straddie island. It's one of the most beautiful places where I've been (according the photos) so I'm very excited to get there!
Stay safe and enjoy your life!! Hugs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti