Kaks viikkoa vielä lomailua ennen koulun alkua. Joko jännittää? Ei, ei vielä. En oo oikeestaan ees halunnu aatella sitä vielä. Niin paljo on ehtiny tapahtua jo tähän mennessä niin pää vaan räjähtäis jos yrittäis aatella yhtään tulevaa. Tän bloginki kirjottaminen on ollut vähän tahmeaa, suurin syy siihen kuitenki on netti, jota ei oo oikeen saatavilla. Nytki kirjotan sitte kännykän kautta, joten kuvia joudutte ihastelemaan myöhemmin..
Tosiaan, kuukaus takana seittemän edessä! Just ku on ehtiny saada arjesta kiinni se muuttuu. Mutta vielä ei oo aika aatella sitä, vaan mieluummin sitä, mitä on jo tapahtunu. Kaks viikkoa sitte oltiin Hannan ja Henrin kaa Hillsongin järjestämällä nuorten aikuisten leirillä. Tai no ennemmin se muistutti konfferenssia tai Highwayta, mutta anyway.. Hyvät kokoukset siellä oli, ja tuntuu just että myös tää koko tammikuu on ollut valmistautumista DTS:ää varten. Jumala on näyttäny kuinka joka ikinen askel on osa suurempaa kokonaisuutta. Ja vaikka mie en sitä kokonaisuutta vielä hahmota, niin Hän kyllä tietää!
Leiri oli siis Gold Coastilla ja saatiin majottautua eräiden suomalaisten ystävien luo aivan upeaan kerrostalohuoneistoon! Sieltä oli näkymät sekä merelle että vuorille, ja päästiin jopa saunomaan. How great was that! Vielä upeampaa oli tän suomalaisen pariskunnan seura. He piti meistä todella hyvää huolta ja saatiin todella ladata akkuja sen viikonlopun aikana monessa mielessä. Sadekaan ei haitannu ku ilmapiiri loisti lämpöä. Kävi sitte vielä ilmi, että sen lisäks, että nää tuns sukua mun äidin puolelta, ne tuns myös mun mummon ja vaarin. Joten keskusteltavaa riitti.
Sunnuntaina, samana viikonloppuna, Australiapäivän aattona oli sitte Passengerin keikka. Hannan piti lähteä mukaan, mutta se joutu olemaan töissä.. Keikka oli joka tapauksessa todella hyvä! Se lavakarisma ja ääni oli vaan hienoa! Keikastaki laitan kuvaa ja videota myöhemmin, nyt joudutte vaan lukemaan ja kuvittelemaan kaiken.
Mitäpä olis reissu, varsinki toiseen maahan, jos ei tekis yhtään uusia tuttavuuksia? Totta, ei mitään! Tai ei ainakaan mun kohalla heh.. Joten myönnetään, aina ku vaan on ollu mahollisuus oon menny juttelee uusille ihmisille. Se on vaan niin virkistävää saada kuunnella toisten tarinoita elämästä ja ees jollaki tapaa tehä eroa maailmaan, jossa kaikki yleensä pyörii vaan oman navan ympärillä. Kuinka paljo enemmän saatais irti elämästä ku jaettais sitä ympärillä olevien kanssa. Did that make any sense?
Yhteenvetona. Täällä menee hyvin. Lunta ei oo, mutta eipä mikään polttava hellekään. Yllättävän viileää on ollu ja satanuki aika lailla. Tai no jos voi sanoa että 30 keskilämpötila on viileää... Ikävä ei ole. Anteeksi vain. Mutta joka päivä tulee asioita, joita prosessoida, tai uusia tilanteita. Ei tän kaiken keskellä oikein ehdi ikävöidä. Toisinaan kuitenki joku pieni asia muistuttaa Suomesta ja kodista. Silloin hetken ajan voi tuntea ikävää tai kaipausta. Mutta kyllä mä teitä syvällä sisällä ikävöin. Ehkä se on vaan osa defenssiä ettei päästä sitä pintaan.
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä kotona. Suomessa. Palaillaan asiaan seuraavan kerran ku mahdollista. Ehkä sitte saan jopa kuvia ladattua.
Haleja, I love u all!
Tosiaan, kuukaus takana seittemän edessä! Just ku on ehtiny saada arjesta kiinni se muuttuu. Mutta vielä ei oo aika aatella sitä, vaan mieluummin sitä, mitä on jo tapahtunu. Kaks viikkoa sitte oltiin Hannan ja Henrin kaa Hillsongin järjestämällä nuorten aikuisten leirillä. Tai no ennemmin se muistutti konfferenssia tai Highwayta, mutta anyway.. Hyvät kokoukset siellä oli, ja tuntuu just että myös tää koko tammikuu on ollut valmistautumista DTS:ää varten. Jumala on näyttäny kuinka joka ikinen askel on osa suurempaa kokonaisuutta. Ja vaikka mie en sitä kokonaisuutta vielä hahmota, niin Hän kyllä tietää!
Leiri oli siis Gold Coastilla ja saatiin majottautua eräiden suomalaisten ystävien luo aivan upeaan kerrostalohuoneistoon! Sieltä oli näkymät sekä merelle että vuorille, ja päästiin jopa saunomaan. How great was that! Vielä upeampaa oli tän suomalaisen pariskunnan seura. He piti meistä todella hyvää huolta ja saatiin todella ladata akkuja sen viikonlopun aikana monessa mielessä. Sadekaan ei haitannu ku ilmapiiri loisti lämpöä. Kävi sitte vielä ilmi, että sen lisäks, että nää tuns sukua mun äidin puolelta, ne tuns myös mun mummon ja vaarin. Joten keskusteltavaa riitti.
Sunnuntaina, samana viikonloppuna, Australiapäivän aattona oli sitte Passengerin keikka. Hannan piti lähteä mukaan, mutta se joutu olemaan töissä.. Keikka oli joka tapauksessa todella hyvä! Se lavakarisma ja ääni oli vaan hienoa! Keikastaki laitan kuvaa ja videota myöhemmin, nyt joudutte vaan lukemaan ja kuvittelemaan kaiken.
Mitäpä olis reissu, varsinki toiseen maahan, jos ei tekis yhtään uusia tuttavuuksia? Totta, ei mitään! Tai ei ainakaan mun kohalla heh.. Joten myönnetään, aina ku vaan on ollu mahollisuus oon menny juttelee uusille ihmisille. Se on vaan niin virkistävää saada kuunnella toisten tarinoita elämästä ja ees jollaki tapaa tehä eroa maailmaan, jossa kaikki yleensä pyörii vaan oman navan ympärillä. Kuinka paljo enemmän saatais irti elämästä ku jaettais sitä ympärillä olevien kanssa. Did that make any sense?
Yhteenvetona. Täällä menee hyvin. Lunta ei oo, mutta eipä mikään polttava hellekään. Yllättävän viileää on ollu ja satanuki aika lailla. Tai no jos voi sanoa että 30 keskilämpötila on viileää... Ikävä ei ole. Anteeksi vain. Mutta joka päivä tulee asioita, joita prosessoida, tai uusia tilanteita. Ei tän kaiken keskellä oikein ehdi ikävöidä. Toisinaan kuitenki joku pieni asia muistuttaa Suomesta ja kodista. Silloin hetken ajan voi tuntea ikävää tai kaipausta. Mutta kyllä mä teitä syvällä sisällä ikävöin. Ehkä se on vaan osa defenssiä ettei päästä sitä pintaan.
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä kotona. Suomessa. Palaillaan asiaan seuraavan kerran ku mahdollista. Ehkä sitte saan jopa kuvia ladattua.
Haleja, I love u all!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti