Alle viikko niin otetaan ja lähdetään kohti Papua-Uusi-Guineaa. Joka päivä vaan miettii, että mihin se aika on hävinny; vastahan mie saavuin tänne. Mutta niin se vain on, yli puolet DTS:stä on ohitse ja kohta on meijän aika suunnata ulkomaille. Tää on luultavammin viimeinen postaus ennen lähtöä, ja luultavammin en tuu olemaan netin äärellä seuraavaan kaheksaan viikkoon, joten seuraava postaus tulee vasta elokuun puolella.
Tosiaan kuudestoista päivä noustaan ilmaan, suuntana PNG. En oikein tiedä mitä odottaa.. Osin hypin riemusta; mikä onkaan parempaa kuin päästä taas reissaamaan ja näkemään mitä Jumala on meille suunnitellu! Mutta toisaalta on hieman levoton olo. Pitkään aikaan, reissaamisesta huolimatta, en oo joutunu kulttuurishokkia tuntemaan, mutta nyt kulttuuri ja ilmasto tulee olemaan niin erilaista, että luultavammin kestää hetken ennen kuin pääsee kulttuuriin sisälle. On myös outoa joutua vaihtamaan näinkin suurehko kommuuni neljän henkilön ryhmään. Mulla tulee todellaki ikävä mun outoa ja uniikkia perhettä!
Viime viikonloppu meni yhdessä urheillessa State Youth Game:ssa. Leireiltiin paikallisen koulun pihalla yhdessä 500 muun ihmisen kanssa. Viikonlopun aikana saatiin kilpailla joukkueena eri urheilulajeissa, sekä tuomaroida pelejä. Saavutettiin kakkossija lentopallossa, voitettiin futsal tehden 52 maalia kahdeksassa pelissä, pestiin muut myös Fitness-kisassa sekä pöytäurheilulajeissa. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mahtava! Huippu seura, hyvä ilma - tosin hieman kylmät yöt - mahtavaa ruokaa sekä fyysistä rasitusta parhaimmillaan. Voi sanoa, että lihakset kiitti viikonlopun jälkeen.
Maanantaina kotiutumisen jälkeen meillä oli vielä viimeinen Ultimate Frisbee -liigaottelu. Pakko myöntää, että ehkä hieman haikea fiilis.. Kuten aiemmin totesin, loppujen lopuksi opin pitämään siitä lajista, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Tosiaan kuudestoista päivä noustaan ilmaan, suuntana PNG. En oikein tiedä mitä odottaa.. Osin hypin riemusta; mikä onkaan parempaa kuin päästä taas reissaamaan ja näkemään mitä Jumala on meille suunnitellu! Mutta toisaalta on hieman levoton olo. Pitkään aikaan, reissaamisesta huolimatta, en oo joutunu kulttuurishokkia tuntemaan, mutta nyt kulttuuri ja ilmasto tulee olemaan niin erilaista, että luultavammin kestää hetken ennen kuin pääsee kulttuuriin sisälle. On myös outoa joutua vaihtamaan näinkin suurehko kommuuni neljän henkilön ryhmään. Mulla tulee todellaki ikävä mun outoa ja uniikkia perhettä!
Katukuvaa
Love these ladies and the cáfe
Viimehetken valmisteluja aktiota varten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti